Joskus Hyvä Hetki voi tulla aivan yllättävästä suunnasta. Bloggaajan päivän paras hetki oli postin jako ja aivan erityisen kirjeen saapuminen.
Tässä hieman taustatarinaa kuvalle:
Jokin aika sitten minulle soitti äiti-ihminen, joka kertoi poikansa kirjoitusharrastuksesta. Poika oli ihastunut valmistamiemme kouluvihkojen kansissa esiintyvään hahmoon nimeltä Välkky. Kävi ilmi että Välkky oli alkanut seikkailemaan siinä määrin pojan tarinoissa, että vihkot olivat loppuneet kesken. Koulusta ei luvattu luovuttaa enempää vihkoja pojan harrastustoimintaa tukemaan eikä äiti ollut löytänyt kyseisiä kirjoitusvihkoja yhdestäkään kaupasta. (Se ei sinänsä ole ihme, koska niitä valmistetaan pääasiassa ainoastaan tukuille.) Äiti vielä mainitsi että vaikka ei kokonaisia vihkoja saisikaan, yhdet vihkonkannetkin riittäisivät, hän sitten nitoisi ne johonkin toiseen vihkoon kiinni. Pojalle oli tärkeintä, että kun Välkyn seikkailuista kerran kirjoitetaan, niin täytyyhän sankarin näkyä teoksen kannessa.
Bloggaaja ei tyytynyt lähettämään pojalle yksiä vihkonkansia, vaan etsi varaston uumenista kokonaisia kansiarkkeja joissa niitä on useita, lähetti ne kopiointiluvan kera ja pisti matkaan vielä läjän valmiitakin vihkoja. Sen verran mielissään hän oli pojan kirjoitusharrastuksesta ja ihastuksesta Välkkyyn.
Vaan mitä toikaan posti kiitokseksi? Paketin, jossa oli pojan kirjoittama kirje ja äidin mukaan pakkaama konvehtirasia. Kirjettä lukiessa ei ollut bloggaajalla liikutuskyynel kaukana. Konvehtirasia nautittiin seuraavalla kahvitunnilla ja koko Paperipisteen väki ihasteli kirjettä.
Toivomme koko sydämestämme pikku Matiakselle perheineen mukavia kirjoitushetkiä!